Voi hyvänen aika sentään. No voi yhen kerran!
Malli 52 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus, koko 42
Lanka Novita 7 veljestä Polkka 841 ja 7 veljestä harmaa yksivärinen
Puikot 3,5 mm bambusukkikset
Muistan että viime keväänä katsahdin toisenkin kerran isäni jalkoja, joissa lähes aina on villasukat. Siirsin nenääni vielä lähemmäksi ja kysyin kuka nuo sukat on neulonut? No kukas muu, kuului vastaus. Aivot löivät ihan tyhjää hetken aikaa, ja pienenpieni muistijälki löytyi virkeästä Polkka-langasta...
Sittemmin löysin 7-veikkapussistani myös loppukerän tuosta langasta ja varmistuin siitä että todella olen neulonut tuollaiset sukat. Asia vaan oli unohtunut mielestä.
Etsiskellessäni Vuodatuksen hukkaamia kuvia vanhaan blogiini kaivelin tietokoneiden sisuksia ihan kunnolla ja löysin tuon kuvan noista sukista ja rupesin hahmottelemaan aikaa jolloin neuloin ne. Ei löytynyt mitään jälkeä mistään, ei vanhasta eikä uudesta blogista, ja kuvakin oli taas hukassa kun olin sen tallettanut ihan kummalliseen paikkaan. Se oli nimittäin paikassa C:\ , mihin en koskaan talleta mitään. Paitsi tuon yhden kerran. Sieltä sitten paljastui että kuva on tallennettu juuri viime joulun alla, joten kaiketi isäni on nuo sukat saanut joululahjaksi.
2 kommenttia:
No voi yhyren kerran! :D Miten nuan komiat sukat voi unohtaa neuloneensa?
Ihanasti käy sukkien värit yhteen! Ihanat!
Lähetä kommentti