maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ruskearaitaiset sukat

Harvakseltaan tipahtelee sukkia sukkaputkesta nykyään. Ja lähinnä omaan käyttöön, toivottavasti nämäkin.



Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock, väri 102 Mineshaft ja Drops Fabel väri 400 musta.
Menekki Yhteensä noin 60 g.
Puikot 2,25 mm KnitPro

Sain lahjakortin lankakauppaan pari vuotta sitten entisiltä työkavereiltani. Lahjakortilla hankin läjän Lornan lankoja ja näissä sukissa taitaa olla niistä viimeinen vyyhti. Tarkoituksella hankin "parittomia" keriä, koska suunnitelmanani olikin neuloa niistä raitasukkia yksivärisen langan kanssa. Niin hienosti kuin nuo langat raidoittuvatkin, ovat ne minusta vielä enemmän edukseen yksivärisen kaverin kanssa.

Tenniskyynärpää vihoittelee enää harvakseltaan. Pitkän neulontasession tai pyörälenkin jälkeen, tai liiallisen paistinpannun käsittelyn vuoksi. Mikä onkin aika luonnollista, koska paistinpannu ja tennismaila ovat melko saman muotoisia.

Virkkaaminen on vasurilleni riittävän kevyttä ja monipuolista näpräämistä, ja sitä olenkin tässä valoisina iltoina harrastanut ihan olan takaa. Käänsin arkiasunnon huonekalut kesäasentoon, jossa nojatuolini ovat selkä ikkunaan päin, jolloin valo tulee mukavasti selän takaa. Talveksi tuolit täytyy kääntää vastakkaiseen suuntaan, sillä uusista ikkunoista huolimatta ikkunan alla on turhan viileää istuskella, varsinkin kun edes valoa ei sieltä iltaisin ole odotettavissa.

Peitossa on nyt 216 palaa, ja vielä on melkoinen joukko virkattava. Tällaiset projektit venyvät minulla vuosien mittaisiksi, koska en halua laittaa näihin uutta lankaa täydeltä kerältä kuin hätätapauksessa. Toistaiseksi ei vielä ole ollut hätää. Pienempi synti on purkaa parsittavaksi tulleet sukat, vaikka ne vielä olisikin pelastettavissa hetkiseksi parsimalla. Aikaisemmin olen neljännen virkkauskerroksen aineksiksi purkanut nämä ja nämä loppuunkuluneina, ja varsin pitkään piti mietiskellä purkaisinko reunusta varten nämä hieman vähemmän kuluneet. Päätin lopulta purkaa, ja peiton kaksi sivua on jo saanut viheriän reunuksen.

Jätän vielä varauksen peiton pidentämiselle, sillä aion lisätä siihen vielä uuden reunuskerroksen, jossa on vain yhden värisiä ulkokerroksia. En ole kovasti jaksanut laskeskella miten monta kerrosta pituussuunnassa tarvitaan jotta saan peittoon sopivan pituus-leveyssuhteen, joten teen sitä mutu-tuntumalla.

Nyt alkaa olla taas pulaa kaikenkirjavista langanlopuista lappusten sisäkerroksiin, joten ehkäpä täytyy harkita käyntiä lankakaupassa ja käynnistellä varovasti isompaa sukanneulomisrevohkaa. Myös punaviolettia ja sinistä lankaa uloimpia kerroksia varten puuttuu. Ja niitähän ei tähän peittoon saa ennenkuin on neulottu punavioletit ja siniset sukat.