lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nalle ja Ella

Toiseksi vanhin lapsenlapseni tuli koululaisen ikään. Vaikkei lukeminen vielä sujukaan täysin sujuvasti, vanhemmat varmasti auttavat sarjan alkuun. Ella-kirjojen sankari on päivänsankarin kaima.



Malli 52 s, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 34
Lanka Novita Nalle Taika 821
Menekki 62 g
Puikot 2,75 mm KnitPro

Kevät tulee semmoista vauhtia että tuntuu ihan hassulta että on vasta maaliskuu. Vaikka aamuisin onkin ollut pakkasta ja auton lasit ankkajäässä, iltapäivällä on aurinko paistanut täydeltä taivaalta ja pöly leijaillut kaupunki-ilmassa.

Sukkia on syntynyt pikkuhiljaa, vaikka olen hieman rajoittanut niiden lahjoittelua. Ne sukulaiset joiden jalassa näen jatkuvasti villasukat, saavat niitä paketissa edelleen, mutta muut saavat todennäköisesti elokuvalippuja tai jotain muuta käytännöllistä. Pikkulapsille näitä lähtee entiseen tahtiin, sillä jalan kasvaessa entiset sukat jäävät pieniksi. Näissä tosin taitaa olla hieman kasvunvaraa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kolmas mökkiviltti

Outo tyhjyys täytti mieleni kun tämä viltti valmistui. Tuntunee samalta kuin keräilijän painajainen, täydellinen kokoelma. Tai ei ehkä sittenkään, kokoelma ei ole täysi vielä...

Malli Isoäidinneliöt
Lanka Enimmäkseen paksua Pirkkalankaa, lisäksi 7-veikkaa ja Laurin villalankaa ja vanhoja langanloppuja.
Menekki 1160 g
Mitat 109 x 162 cm
Koukku 4 mm KnitPro

Pari vuotta sitten purin 80-luvun puolivälissä tekemäni villapaidan. Se oli tummansininen ja siinä oli eri paksuisia raitoja sähkönsinisestä mohairlangasta. 90-luvn alun jälkeen sillä ei ole juuri ollut käyttöä, siinähän oli laatikkomainen malli ja venepääntie... niinpä se tuli sitten purettua, eikä ollut muuten ihan helpoimmasta päästä niiden mohairraitojen purkaminen. Lankaa tuli reilut puoli kiloa ja melkein kaikki upposi tähän vilttiin.



Viltissä on myös toisen puretun paidan langat. Tämä on muistaakseni ensimmäinen neulomani miesten villapaita, ja sen neuloin isälleni ihan 80-luvun alussa. Paita on ollut aikoinaan kovassa käytössä, mutta nyt ehkä hieman venähtänyt ja vanhanaikainen... nappilista ei oikein pysynyt kiinni ja rempsotti kummasti. Vanhempani ovat jo oppineet että mitään villaista käsin neulottua ei saa heittää pois vaikka kuinka olisi reikiä, ja niinpä isäni tarjosikin tätä villapaitaa minulle kierrätykseeen. Reikiä tässä ei toki ole, ainoastaan hienoista huopumista kainaloissa. Molemmat puretut villapaidat ovat paksua Pirkkalankaa,



 Neliöiden keskellä on jotain vanhaa värikästä lankaa, muun muassa sitä sähkönsinistä mohairlankaa ja 80-luvun Wendy Shetland -lankoja. Seuraavat kaksi kerrosta on virkattu sinisestä purkulangasta ja kaksi seuraavaa beigestä purkulangasta. Sen verran kova hinku oli neulomaan etten malttanut vyyhditä ja pestä tuota sinistä lankaa, joten se on hieman epätasaista verrattuna seuraaviin kahteen kerrokseen, joissa on pestyä ja sileää lankaa. Reunassa on kerrokset petroolinväristä seiskavaikkaa ja ruskeaa Laurin villalankaa.



Viltti pääsi käymään mökkimaisemassa. Sauna kamareineen on vielä tekeillä joten viltti matkasi vielä takaisin kotiin muiden mökkivilttien seuraan. Kesemmällä sitten takaisin.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kääk!

Olipas taas ihan kääk-olo kun lomareissun menomatkalla ajattelin ottaa korkkarit jalasta ja ruveta sukkasilleni autossa. Kumma humaus kävi päästä varpaisiin ja tajusin että en ollut pakannut matkaan ensimmäistäkään sukkaparia. Lähtiessä oli jalassa sukkahousut, ja eihän niiden kanssa korkkareihin yleensä laiteta villasukkia. Mikähän katkos lie ollut ajatuksissa kun ei matkalaukkuunkaan tullut sukkia laitettua. Onneksi on se käsilaukkuneule.

Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus, koko 38.
Lanka Novita Pikkusisko väri 322 ja  Pro Lana Schwartzwald väri 1063.
Menekki Noin 60 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Tekeillä oli onneksi omaan jalkaan sopivat sukat ja vieläpä niin että ensimmäinen sukka oli jo valmis ja toinen kantapäässä. Viitisen tuntia kestäneen matkan aikana sain toisenkin sukan valmiiksi ja kaikki langanpäät pääteltyä. Kuvaus suoritettiin Museokeskus Vapriikissa Innovaatiot-osastolla. Sukkien alla on tuotantoteknologian opintojeni kunniaksi Tampellan konepajan pölkkylattia.

Vapriikin kierroksen aloitimme Tehrään meistä ny numeroo -näyttelystä, jossa esiteltiin vaikuttavia naisia Tampereella. Siellä tuli seuraava kääk! Mitä, eikös Minna Canth ole kuuluisa kuopiolainen? Mutta hänpä olikin syntynyt Tampereella ja elänyt myöhemmin lankakauppiaan tyttärenä Kuopiossa kunnes alkoi kirjailijaksi ja naisten asian edistäjäksi. Sivistin itseäni näillä asioilla kunnes tuli seuraava kääk! Minnan motoksi oli laitettu esittelyn loppuun tällainen lause: "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!" No, ehkä se Minnan aikohin oli ollut pakko, siinä mielessä tuon kyllä ymmärrän, mutta nykyaikana minä pidän käsitöiden tekemistä etuoikeutena! Hyvää naistenpäivän iltaa!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Peiton paikka

Mökkihuuma ja lankadieetti on tuottoisa yhdistelmä. Mielikuvissani saavumme keväällä kalseaan mökkiin ja kaipaamme lämpöä, mutta aikansa se kestää saada uuni lämmitettyä, joten sillä aikaa on syytä kääriytyä johonkin lämpimään. Peittoja on siis syytä olla monta. Tässä numero kakkonen.




Malli Siksak-virkkaus
Mitat 102 x 161 cm
Lanka 7-veikkaa, Jannea ja muita saman vahvuisia lankoja
Menekki 1,5 kg
Koukku 3.75 mm Brittany

Tai sitten loppukesästä istumme grillaamassa ja auringon laskettua tulee vilu... viltti pelastaa. Virkkaus kesti muutaman viikon, eikä rasittanut oikeastaan muulloin kuin lämpimällä ilmalla. Etelään antavat ikkunat saavat olohuoneemme lämpiämään jopa 25 asteeseen auringonpaisteella, jolloin tuollaisen tiiviin villapeiton pitäminen polvilla aiheutti melkoista hikoilua.



Reunaan virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita oranssilla ja nirkkokerroksen ruskealla. Hetken aikaa harkitsin reunan jättämistä ilman viimeistelyä, mutta jotenkin se vain näytti keskeneräiseltä ilman. Ihan kokonaan en tätä onnistunut neulomaan omasta varastosta, ja jouduinkin ostamaan ehkä reilut puoli kiloa lankaa. Aika monta vuosikertaäklötysväriä sain silti tuohon soppaan upotettua.



Tämän ja osan viime viikkoa olen pitkästä aikaa saanut viettää talvilomaa. Pätkätöitä tehdessä en sitä kerennyt ansaita, mutta nyt opiskelumaailmassa se taas lankeaa kuin manulle illallinen. Sen ansioista pääsin nyt aloittamaan jo kolmatta mökkivilttiä. Eikä se kaikki aika ole silti virkatessa mennyt. Joitakin opiskeluhommia ja polttopuun kantoa on myös kerennyt puhumattakaan normaaleista arkiaskareista. Ja nyt sitten loppulomaksi reissuun. Minäpä en lähdekään maailman ympäri, minä lähden Tampereelle!