torstai 15. marraskuuta 2012

Lämmöllä muistellen

Läheinen työtoverini vaihtaa työpaikkaa, ja vaikkemme kovin pitkään toimineetkaan tiiminä, tuntuu kuin aukko jäisi siihen viereen. Toki olen iloinen hänen puolestaan, ja halusinkin ihan konkreettisesti kertoa ajatuksistani.



Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Opal Uni 2601 ja Novita Tico tico 853
Menekki Yhteensä 62 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Sukkien väri sopii hyvin yhteen sinikääreisen suklaalevyn kanssa, tiedän sukkien saajan tykkäävän juuri siitä suklaasta. Kuvaushetki sattui kiireen vuoksi epäkiitolliseen aikaan juuri ennen puoliyötä, joten jouduin sen näpsäisemään työkämppäni kylppärissä. Kiire tuli siksi etten asian hoksattuani ollutkaan enää menossa kotipaikkakunnalleni, missä sukkavarastoni pääasiassa sijaitsee, joten laskelmoin että aika riittää juuri ja juuri uusien sukkien neulomiseen.

Ja riittihän se, vaikka mutkia matkaan tuli ihan tilaamatta. Rikkoutuneen auton laturin, hinausauton odottelun ja vaihtoauton järjestelyn muodossa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Auto on korjaamolla, vara-auto alla ja sukat lahjoitettu saajalleen.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Vanhan kertausta

Tämännäköiset sukat olen varmasti joskus jo tehnyt, mutta minkään muun värin kuin tummanharmaan kanssa en tuota violettikirjavaa Nallea saanut sopimaan.



Malli 56 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Novita Nalle Colori väri 873 ja Nalle tummanharmaa nro 044
Menekki Yhteensä 91 g
Puikot 2,75 mm KnitPro

Kirjavaa Nallea jäi vielä ihan "mukava" määrä, se kun on niin vanhaa perua että on 150 g kerällä. Jotain on keksittävä ettei taas tarvitsisi neuloa samanlaisia sukkia.

Talvi on aina tulollaan ja sitten taas vetäytyy vesisateen ajamana pois. Taitaa olla taas syksyn kurjimpien kelien aika. Nämä sukat kuvattiin ihan marraskuun alussa, ja sen jälkeen on nähty sekä lunta, pakkasta että vaakasuoraan satavaa vettä. Aurinkokin on aina hetkittäin pilkistellyt, mutta enimmäkseen on ollut pimeää ja märkää.

Kohta on aika taas siirrellä huonekaluja. Kun päivänvalo on vähimmillään ja pakkanen alkaa tosissaan paukkua, siirrän neuletuolini pois ikkunan edestä, sillä karmiventtiilistä hönkivä raikas ilma tuntuu ikävänä vetona, jota en viitsi kärsiä kun valoakaan ei ikkunasta enää tulvi.