Punaisenkirjavat sukat

Sade ropisee ikkunalautaan, on tehnyt niin koko päivän.

Malli 72 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 45.
Lanka Opal Uni ruskea, Austermann Step 0134 kirjava + Lane Cervinia Forever ruskea 44
Menekki 93 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Ihmeen kirkkaana nuo värit näkyvät sateesta huolimatta. Sukkatehdas pyörii nyt täydellä teholla. Asuntoni on väärällään lankakeriä, vastavalmistuneita päättelemättömiä sukkia ja pääteltyjä sukkia. Dokumentointi laahaa pahasti jäljessä huonoista säistä johtuen.

Raitojen vaihtumiskohta on näkyvissä päällimmäisessä sukassa. Hyppäys väristä toiseen ei näytä kovin pahalta kapeissa raidoissa, vaikkei vaihtumiskohdassa olekaan käytetty mitään kommervenkkejä.

Edit 1.12.2011 Muisti palaa pätkittäin... Opal Unia ei ollut riittävästi, joten jouduin punnitsemaan eri vaihtoehtoja sukkien suhteen. Purkaminen ei ollut yksi niistä, tosin sitäkin jouduin hieman harrastamaan. Mietin mm. terän värityksen vaihtamista ja Opalin hankkimista jollain ilvellä. Totesin kuitenkin lisälangan ostamisen olevan hätävarjelun liioittelua, koska ruskeita lankoja olen neulonut vuosikausia, joten toiveita voisi olla jonkun lähellä olevan ruskean sävyn löytymisestä. Kaivelin langanloppuja laatikoista ja pussukoista ja törmäsinkin kummalliseen sukkalankaan nimeltä Lane Cervinia Forever, joka on muistaakseni tullut jostain kaupantekiäisinä. Sen väri oli melko lähellä Opalia, tosin hieman tummempana.

Purin ensimmäisenä valmistuneesta sukasta kärjen ja yhden yksivärisen raidan, otin langan talteen ja jatkoin sitten toista sukkaa Cervinialla toiseksi viimeiseen yksiväriseen raitaan saakka. Sitten purin lisää Opalia ensimmäisestä sukasta ja neuloin sillä toisen sukan viimeisen raidan ja kärjen. Ensimmäistä sukkaa jatkoin sitten tuolla varalangalla taas toiseksi viimeiseen raitaan ja loput sillä talteen otetulla Opalilla. Hieman monimutkaista mutta tulos on ihan hyvä, jalkaterän hieman tummemman ruskeat raidat eivät erotu ellei niitä osaa etsiä.

Tico tico ja vihreät niityt

Taas kerran tartuin härkää sarvista ja päätin vähentää Tico ticojani. Mielikuvitukseni joutui melkoiselle koetukselle kun yritin pähkäillä millä ihmeen värillä sammutan tuon räikeän langan hehkun. Löytyihän se laimennin vihdoin.

Malli 50 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 38.
Langat Novita tico tico 852 ja Drops Fabel 300
Menekki 72 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Melkein kesäiseltä tämänhetkiseen verrattuna näyttää tuo lokakuun lopun nurmikko. Sukatkin hehkuvat kuin kukkaset, mutta hillitysti. Tuosta haaleanruskeasta Fabelista on tullut pikkuhiljaa yksi suosikeistani. Se on yksinään hieman tylsänharmaanruskeaa mutta oikean kaverin kanssa oikein kaunista. Tässä sukkaparissa on kaksi yksinään avutonta lankaa kohdannut täydellisen kumppanin.

Teinitytär tarjoaa tätä poseerausta joka kerta kun on mallina. Tai sitten nostaa varpaat ylöspäin. Vaikka meillä on tyttären kanssa sama kengännumero, eivät sukat istu meille samalla tavalla. Minun jalkani taitavat olla vähän pulleammat, tai sitten ehkä tykkään kireämmistä kengistä kuin tytär.

Valmiiksi likaiset sukat

Isänpäivä tuli ja meni. Tein isänpäivänä pikavisiitin vanhempieni luokse, hörppäsin kahvikupillisen, söin palasen täytekakkua ja luovutin perinteisen lahjan. Sukat ja suklaata.

Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 42
Lanka Novita Nalle Colori 813 (turkoosikirjava) ja Nalle 341 (tummanvihreä)
Menekki 120 g
Puikot 2,75 mm KnitPro

Ihan kuin olis likaraitoja, sanoi teinipoika kun puki sukkia jalkaansa kuvausta varten. Ei vaivautunut riisumaan tennissukkia alta, mutta malttoi kuitenkin kääntyillä ohjeitteni mukaan kun kerrankin sai olla ilman kenkiä ulkona. Päivä oli aavemaisen sumuinen, mutta sumu ei peittänyt sitä faktaa että talon emäntä viettää valtaosan ajastaan muualla kuin kotona. Vuorenkilpien kukkavarret töröttävät vielä pystyssä. Joitakin asioita ei vaan osaa nähdä kun elää matkalaukku kourassa.

Tässä on nuoren miehen näkemys siitä miten villasukat esitetään edullisessa valossa. Ei kai ihan Suomen junttilassa keksitty muoti sentään, sillä bongasin samanlaiset lahkeet Emmerdalen häirikköteinilläkin.

Vähän pääsi läikittymään iänikuinen Nalle Colori. Valmiiksi likaiset sukat! naureskeli isänikin kun mallasi lahjasukkia jalkoihinsa.

Pienen pojan isot sukat

Nuorin kummilapseni täytti 8 vuotta. Joka vuosi esitän lapsen äidille kysymyksen sukan koosta, ja tällä kertaa sukkien neulominen tälle pojalle oli helpompaa kuin koskaan. Meillä on nyt samankokoiset jalat.

Malli 48 s, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Novita 7 veljestä sininen ja harmaa
Menekki 120 g
Puikot 3,5 mm bambusukkikset

Villasukat pienen pojan syntymäpäivälahjaksi ilahduttavat kyllä ennemmän pojan äitiä. Lahjani ovatkin yleensä kolmiosaisia: yksi kestävä ja mielenkiintoinen (kirja lukutoukalle), yksi suunmakeuttaja (namipussi) ja yksi paketti äidille (ne sukat).

Tiedän kyllä entuudestaan että nykyajan lapsilla on isot jalat, mutta eivät omat poikani (80-luvun lapsia) sentään esihistorialliselta ajalta ole, ja heidän kanssaan samoja kenkiä käytin silloin kun he olivat 12-vuotiaita. Kuinkahan suuriksi ne lasten jalat tulevaisuudessa kasvavatkaan?

Takuusukat

Reklamoin itseäni kulahtaneista sukista. Eivät edes kolmea vuotta kestäneet, nyt jo näkyy pohjasta läpi. Suosikkisukat menivät heti käyttökieltoon ja parsintapinoon, joka kasvaa kasvamistaan. Uudet lähes vastaavat valmistuivat tilalle. Minulla on nyt kahdet suosikkisukat. Tai ehkä monet.

Malli 64 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.
Lanka Drops Fabel mustavalkokirjava, Opal Uni musta
Menekki 76 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Parsintapinoni kasvaa mutta ei siksi että sukat kuluisivat erityisen nopeasti tai että olisin laiska... vaan siksi että sukissani kulkee lähes koko suku. Parsintatakuuta olen joutunut hieman heikentämään: lupaan parsia lahjoittamani sukat vain kertaalleen.

Nyt kun siirryimme taas talviaikaan on päivänvalosta tullut nopeasti hupeneva ylellisyys. Työpäivän jälkeen ei ole enää lainkaan valoa. Viikonloppuisin teinit, joita käytän kuvauksessa apuna, nukkuvat pitkään ja lorvehtivat siihen asti että taas on valo kortilla. Kuvassa sukkien sisällä on siis teini, minkä huomaa myös sukanvarren sisään survotuista housunlahkeista, ja minä olen kameran takana mahallani.