Tenniskyynärpään hoito jatkuu. On venytetty, vanutettu, huilattu, annetu kylmähoitoa ja syöty tulehduskipulääkekuuri. Säädetty työpöytä ja -tuoli ja oltu iloisia siitä että vaiva ei ole hiirikädessä.
Kun olotila alkoi hiljalleen parantua oli vain pakko kokeilla joulun alla ostamiani kulmikkaita puikkoja. Niille löytyikin ihan oikeaa työtä, olin nimittäin neulomattomuustuskissani selaillut pinon lehtiä ja kirjoja ja bongannut mieleiseni puseron mallin, ja kun langatkin olivat ostettuna, tosin jotain muuta, jo unohtunutta mallia varten, oli täysin luonnollista että En pointe pullover laitettiin alulle. Lankani ei ole samaa kuin ohjeessa, eikä edes samanpaksuista, mutta koska kappaleet ovat neliöitä, uskalsin lähteä säätämään silmukkamäärää. Saapa nähdä mitä tästä seuraa...
Nyt on jo selvää että lepuuttamalla kättä vaivani ei katoa. Liikettä täytyy olla, mutta minkälaista? Vauvan pomputtaminen ei käy, niin kivaa kun se onkin, sillä siitä käsi ärähtää kunnolla. Jotain kevyempää, ehkä kidsilkin neulomista kulmikkailla puikoilla, pikkuhiljaa varovasti?
2 kommenttia:
paranteluja kädelle! tuo En Pointe Pullover on todella ihana, varmasti vielä ihanampi tuosta sinun langasta!
Minä jään odottamaan innolla tuon villiksen valmistumista. Tuossa kuvassakin ihastuttava, saati sitten harmaasta langasta. Kun se valmistuu ja on kaunis, ryhdyn neulomaan itselleni samanlaista :)
Lähetä kommentti