perjantai 11. lokakuuta 2013

Se on taas se aika syksystä

Isäni viettää syntymäpäiviään lokakuun alussa. Tiistaina soitin onnittelusoiton ja heti perään muistin, että perjantaina ohi ajaessa olisi tarkoitus jättää hänelle perinteinen synttärilahja: sukat ja suklaata. Muunlaisia lahjoja isä ei hyväksy. Mutta... ei löytynyt sukkia kaapista, ei laatikosta. Siispä neulomaan.



Malli 52 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus kärjessä, koko 42.
Lanka Novita 7 veljestä Raita
Puikot Kaksi pyöröpuikkoa 3,5 mm

Mutta missä sukkapuikot? Ei löydy pusseista, kasseista eikä laatikoista. Kaappiinkin kurkkasin. Paksuimmat olivat 3,25 mm, liian ohuet seiskaveikalle. Ja ohuemmasta langasta ei ehdi. Onneksi sentään pyöröpuikkoja löytyi. Paniikissa tongin puikkokassista 60-senttisen alumiinipyörön ja 80-senttisen karmean pallopäisen Prym-bambupyörön 3,5-millisinä. Niillä sitten nitkuttamaan, kiiren vilkkaa kahta sukkaa rinnakkain.

Viihdykkeeksi digiboksimaraton. Löytyi kokonainen sarja, Maailma ilman loppua. Ken Folletin tiiliskivet olen aina ohittanut, kun en mielestäni ole koskaan ollut kiinnostunut historiasta ja historiallisista romaaneista. Nyt suorastaan hullaannuin tuohon sarjaan ja katsoin kaikki 8 jaksoa peräkanaa. Siihen meni kyllä koko ilta... välissä sentään kerkesin imuroimaan yksiön ja pesemään koneellisen pyykkiä, ja muistin vielä ripustaa pyykit kuivumaankin.

Seuraavana iltana löysin vähän turhan myöhään sarjan Taivaan pilarit, sekin oli tallentunut boksille jonkin muun sarjan jatkoksi. Ihania vahinkoja! Tallentava digiboksi on kyllä yksi maailman parhaista keksinnöistä!

Torstaiksi jäi enää kärkien ompelu. Ja kun kaikki oli valmista, löysin pöydältä 3,5-millisen alumiinipyörön 80-senttisenä. Olisi helpottanut neulomista kovasti, mutta kiireessä ei aina ehdi katsella ympärilleen riittävän tarkasti. 

































Tänään matkalla sain ostettua suklaan. Lahja on nyt toimitettu perille ja mustikkapiirakkakahvit juotu. Aamun maisemat olivat huikeat, luonto näyttäytyy nyt kauneimmassa asussaan.