perjantai 11. lokakuuta 2013

Se on taas se aika syksystä

Isäni viettää syntymäpäiviään lokakuun alussa. Tiistaina soitin onnittelusoiton ja heti perään muistin, että perjantaina ohi ajaessa olisi tarkoitus jättää hänelle perinteinen synttärilahja: sukat ja suklaata. Muunlaisia lahjoja isä ei hyväksy. Mutta... ei löytynyt sukkia kaapista, ei laatikosta. Siispä neulomaan.



Malli 52 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus kärjessä, koko 42.
Lanka Novita 7 veljestä Raita
Puikot Kaksi pyöröpuikkoa 3,5 mm

Mutta missä sukkapuikot? Ei löydy pusseista, kasseista eikä laatikoista. Kaappiinkin kurkkasin. Paksuimmat olivat 3,25 mm, liian ohuet seiskaveikalle. Ja ohuemmasta langasta ei ehdi. Onneksi sentään pyöröpuikkoja löytyi. Paniikissa tongin puikkokassista 60-senttisen alumiinipyörön ja 80-senttisen karmean pallopäisen Prym-bambupyörön 3,5-millisinä. Niillä sitten nitkuttamaan, kiiren vilkkaa kahta sukkaa rinnakkain.

Viihdykkeeksi digiboksimaraton. Löytyi kokonainen sarja, Maailma ilman loppua. Ken Folletin tiiliskivet olen aina ohittanut, kun en mielestäni ole koskaan ollut kiinnostunut historiasta ja historiallisista romaaneista. Nyt suorastaan hullaannuin tuohon sarjaan ja katsoin kaikki 8 jaksoa peräkanaa. Siihen meni kyllä koko ilta... välissä sentään kerkesin imuroimaan yksiön ja pesemään koneellisen pyykkiä, ja muistin vielä ripustaa pyykit kuivumaankin.

Seuraavana iltana löysin vähän turhan myöhään sarjan Taivaan pilarit, sekin oli tallentunut boksille jonkin muun sarjan jatkoksi. Ihania vahinkoja! Tallentava digiboksi on kyllä yksi maailman parhaista keksinnöistä!

Torstaiksi jäi enää kärkien ompelu. Ja kun kaikki oli valmista, löysin pöydältä 3,5-millisen alumiinipyörön 80-senttisenä. Olisi helpottanut neulomista kovasti, mutta kiireessä ei aina ehdi katsella ympärilleen riittävän tarkasti. 

































Tänään matkalla sain ostettua suklaan. Lahja on nyt toimitettu perille ja mustikkapiirakkakahvit juotu. Aamun maisemat olivat huikeat, luonto näyttäytyy nyt kauneimmassa asussaan.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kuplia pulpahtelee täälläkin!

Kuplamania leviää neuleblogimaailmassa. Pitihän kupliksia kokeilla minunkin, niin kivoilta ne näyttävät.



Malli Neulovan nartun Kupla-lapaset
Lanka Wendy Shetland
Puikot 3,25 mm KnitPro

Langaksi valikoitui 80-luvulla hankittu Wendy Shetland -lanka, jota vain riittää ja riittää. Näihin lapasiin sitä ei kovin paljon tuhlaantunut (tohkeissani unohdin punnita menekin) kun heti aloituksen jälkeen kävi ilmi että näin ohuesta langasta tulee ohjeen silmukkamäärillä lasten lapaset. Siispä pituudet katsoin Novitan lapastaulukosta 130-senttisen koon kohdalta, mikä tarkoitti sitä että kuplakerroksia tuli tehtäväksi vain 15.

































7-vuotiaan kätösiin sopivat kuin valetut!

torstai 3. lokakuuta 2013

Lumihiutaleita hiljalleen

Ensimmäiset lumihiutaleet on jo nähty ja joinakin aamuina jo auton laseja raaputeltu jäistä.



Malli 64 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Regia Snowflake 07710
Menekki 68 g
Puikot KnitPro Karbonz 2,00 mm

Tämän langan ostin äärimmäisessä hätätilanteessa vielä silloin kun aurinko paistoi kuumasti: työmatkalla vieraassa kaupungissa, eikä mukana kirjaa eikä neuletta! No senhän arvaa helposti lähdenkö etsimään Vaasasta kirjakauppaa vai lankakauppaa! Pienen harhailun jälkeen kauppa löytyikin!

Puikkohyllyllä raavin hieman päätäni, sillä omistan jo muhkean varaston sukkapuikkoja, eikä lisäpuikkojen osto olisi oikein innostanut, mutta pakkohan se oli tässä tilanteessa. Onneksi hiffasin hyllystä hiilikuitupuikot, niitä minulla ei vielä olekaan ja kaikkeahan pitää kokeilla, eikö vaan? Ja kun kestävästä hiilikuidusta puhutaan, uskalsin jopa ottaa kaksimilliset kun välikokoja ei ollut tarjolla ja kaksipuolikkaat tuntuvat haloilta käsissä.

Eipä ollut ajanvieteongelmia reissussa!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Metsurin sukat

Koska yhdeltä kerältä neulominen tuntuu nykyisin hieman oudolta, täytyy nätisti raidoittuvaa Opalia hieman maustaa jämälangoilla. Jottei lankojen päättelyurakka jäisi liian pieneksi, kannattaa jo sukan suun resoriin valita kaksi melkein samanväristä lankaa.



Malli 64 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 39.
Lanka Opal Handwerk & Hobby Förster 7122 ja ruskeita langanloppuja
Menekki Yhteensä 66 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Raidoitusinto laantui sitten hieman kun pääsin kantapäähän. Intoa laimensi se seikka, että en oikein saanut haarukoitua noita ruskeita Opalin, Fabelin, Lorna's Lacesin ja Trekking XXL:n jämiä riittämään raitaisiin kantapäihin, päädyin neulomaan ne pelkästä Trekkingistä, joka sekin on hieman raidoittuvaa.

Kärkeen tulikin sitten tosi kärkevä raidoitus, joka on tuossa varpaiden päällä kuin huutomerkki. Ihan on siinä ja siinä että en tältä istumalta ryntää purkamaan niitä ja etsimään vähän miedompaa yhdistelmää. Ehkä en kuitenkaan. Tai jos sittenkin...

Hevoskuiskaajan sukat?

Jossain vaiheessa kevättä alkoi kummitella sellainen (turha) pelko että langanloput pääsevät loppumaan. Niinpä tuli tilattua pari kerää valmiiksi raidoitettua lankaa, ja Opal näytti sillä hetkellä houkuttelevimmalta. Opalista olen aina tykännyt, ja tykkään edelleenkin!



Malli 72 s, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 45.
Lanka Opal Handwerk & Hobby 7121 Pferdeflüsterer
Menekki n. 90 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Mutta... jo ensimmäisen sukan kantapäässä aloin tuumia että varsin steriilin oloiset sukat on tulossa, ja miten tämä nyt näin nopeasti taas etenee... tuntui ihan kummalliselta neuloa vain yhdeltä kerältä. Suorastaan tylsältä.

Sukista ei kuitenkaan tullut tylsät. Kuvausrekvisiittana ollut mieshenkilö, joka asuu samassa taloudessa, kysyi poseeratessaan sukkien saajaa. Ilmeni että siisteille sukille olisi käyttöä, joten nämä jäivät sitten mallin jalkoihin.



Ja näiden sukkien kuluttaja on oikeastaan autokuiskaaja, ei hevoskuiskaaja.