Pitkästä aikaa ihanimmat sukat!

Kaksi melkein saman sävyistä pätkävärjättyä ja yksi hillitty Jooseppi. Ihana yhdistelmä.

Malli 60 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Semisolid Mohair-Sukka-Puffa, väri Jooseppi, ja kaksi kirjavaa Drops Fabelia, värit 547 ja 520p
Menekki 62 g yhteensä
Puikot 2,25 mm KnitPro

Mitä vähemmäksi langanloput käyvät, sitä älyttömämpiä yhdistelmiä tulee kokeiltua. Näihin sukkiin yhdistin kahta Fabelia, jotka hädin tuskin pystyi erottamaan eri langoiksi jos ei vyötteestä tarkistanut. Sukka-Puffaa en raaskinut tuomita heti virkkauskoriin, kun sitä oli vielä runsaahkosti jäljellä, ja niinpä se pääsi rauhoittamaan noita kirjavia veljeksiä.

Nämä sekoitussukat neulon aina molemmat sukat yhtäaikaa, Scaritsan tyyliin, kun ensin olen jakanut langat kahteen kerään kunkin. Näin on mukavampi vauhdissa vaihtaa lankoja jos näyttää ettei ensin valituilla pääse maaliin. Siis sukan kärkeen.

Välillä piti laskea kerroksia tarkkaan, ettei vain tulisi liian monta kerrosta samalla langalla. Sähkövalossa se ei ihan helpointa hommaa ole, vaikka apuna ovat keskiäkäisen naisen arjen pelastajat: moniteholasit. Voi sitä lystiä kun voi neuloa ja poimia pudonneita silmukoita ja vain silmiä liikauttamalla lukaista telkkarista Vallan linnakkeen tekstit, kun tuo tanskankieli ei vielä ole kovin vahva...

Iloa elämään tuo myös lisääntynyt päivänvalo. Kun kahdeksalta ampaisee ulos parinkymmenen minuutin työmatkakävelylle, on päivä jo valjennut täysin. Ja neljän jäljestä jos kerkeää kotiin päin lähteä niin päivä vain edelleen paistaa! Se samainen valo tekee tuossa kuvassa tepposiaan. Sukan kärki, varren suu ja kantapää ovat täsmälleen samaa tasaista Jooseppia, mutta jostain syystä lähimpänä valoa olevat kärjet näyttävät tummemmilta.

Näistä tykkään ihan kauheasti, ja koskapa Jooseppi ei kestä konepesua, saankin pitää nämä itse!

Ruskearaitaiset sukat

Jo jonkin aikaa ovat nämä sukat olleet valmiina, ja lisääkin sukkia on ilmestynyt neulevakkaan. Langanlopuista neulominen on riemukasta, kunhan vain pääsee alkuun.

Malli 60 s. Raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 38.
Lanka Lorna's Laces Shepherd Sock semisolid Charcoal ja kirjava Mineshaft nro 102, sekä Opal Uni keskiruskea
Menekki 61 g
Puikot 2,25 mm KnitPro

Näin lama-aikana sukkieni varret näyttävät lyhenevän. Oikeastaan se ei johdu lamasta, vaan siitä että lankaa on neulottavaksi vaikka kuinka paljon, mutta enimmäkseen pieniä nyssäköitä. Yksiväriset langanloput saan hukattua hetkessä isoäidinneliöpeittoon, mutta nuo raidoitetut ovat hieman hankalampi tapaus.

Näihin sukkiin sattui onnekkaasti yksivärisen Opalin kaveriksi raidallinen Lornan lanka, jossa on lähes samaa sävyä oleva raidanpätkä. Tällä yhdistelmällä saa kivoja epämääräisen levyisiä raitoja, joiden ilmestymisestä jaksan aina riemuita. Sukissa on mielestäni aina oltava tietty määrä symmetriaa, mutta myös annos epäsymmetriaa.

Näitä lankoja oli niin rajallinen määrä, että en saattanut neuloa kovin pitkiä varsia siinä pelossa, että langat eivät riitä kärkeen asti. Ja juu, kyllä olen kokeillut neuloa kärjestä alkaen, mutta se ei vaan ole minun juttuni.

Toivottavasti ensi viikonloppuna on vähän valoisampaa. Pilvinen sää on tänä talvena estänyt luonnonvalolla kuvaamisen sisätiloissa kaikkialla muualla paitsi eteläikkunan edessä olevassa nojatuolissa.

Porkkanakakku vai tiikeri?

Jostain syystä aina tulee mieleen jokin ruoka kun katselen useasta langasta sekoittamiani väriyhdistelmiä sukissa. Hassua, sillä eihän sukilla ja ruualla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Malli 56 s, raidat 2/2, ranskalainen kantapää, nauhakavennus. Koko 39
Lanka Novita Nalle pätkävärjätty vuosikerta-harmaavalkoinen ja oranssi 219
Menekki 83 g yhteensä
Puikot 2,75 mm KnitPro

Ruoka tulee mieleen kyllä muulloinkin kuin sukkia katsellessa, nimittäin melkein koko ajan. Onneksi on sopivan mittainen työmatka käveltäväksi ja hiihtoladut äärellä. Muuten pitäisi hankkia isompia kuminauhavyötäröhousuja. Jospa valon lisääntyessä mieli kääntyisi pois mussuttamisesta johonkin vähäkalorisempaan.

Ruoka maistuu mutta lankadieetti on ollut melkoisen täydellinen, muutama tarkoin harkittu herkkuostos on tullut tehtyä mutta muutoin olen pidättäytynyt mittavassa lankavarastossani. Aikansa kun keriä asettelee vierekkäin ja päällekkäin, löytyy sellainen pari että on kiireesti lähdettävä kaivelemaan puikkopussia.

Nämä kaverukset majailivat samassa pussissa pitkään, mutta eivät säteilleet minkäänlaisia sukkavisioita päähäni, kunnes sitten yhtenä iltana asia vain loksahti kohdalleen.

Potpourri Sock

Melkoinen sekoitus tällä mallilla tuleekin mutta Wunderklecksin kesyttäjäksi siitä ei ollut. Aika villit sukat.

Malli Potpourri Sock kirjasta Knitting Socks with Handpainted Yarn

Lanka Schoppel Wolle Wunderklecks väri 2132 Rosenholz

Menekki 80 g

Puikot 2,25 mm KnitPro sukkikset

Langan herkullinen väri houkutti minut ostoksilla takertumaan tähän kerään. Värityksetä tulee mieleen hieman sulanut vaniljajäätelö jossa on rantuina mustikkahilloa ja lakritsikastiketta. Ei ehkä sellaista herkkua mitä tulisi itse laitettua, mutta voisi olla ihan kokeilemisen arvoista.

Kotona paremmilla silmillä (lue: lukulaseilla) katsottuani kerään kiinnitettyä lappusta huomasin että tämä taisi taas olla niitä horror-raidoitettuja lankoja, jotka näyttävät kerällä aivan ihanalta mutta joiden kanssa saa harmaita hiuksia neuloessa ellei tykkää kasaantuvista väreistä.

No, tällaisia lankoja varten minulla on kirja jossa on ohjeita tällaisia lankoja varten. Sieltä tämä melko työläs malli löytyikin. Salakavalasti syntyviä kasautumia yritetään huijata tässä kieputtamalla lankaa hurjasti silmukoiden ympärille aina muutaman kerroksen välein. Huijaus onnistuikin osittain. Homma kehitti sorminäppäryyttä valtavasti, mutta samalla se oli myös raskasta ja aikaansai ajoittain ikäviä tuntemuksia parantuneeseen tenniskyynärpäähäni. Loppuun asti silti päästiin ilman suurempia rasitusvammoja. Vaikka minulla riittää jos jonkinlaista syndroomaa, niin toisen sukan syndroomasta en ole koskaan kärsinyt. Melkeinpä säännönmukaisesti aloitan aina toisen sukan heti kun ensimmäinen on valmistunut. Olisikohan se sitten valmiin sukkaparin syndrooma. Että valmiiksi vaikka vähän sattuu?

Nuo langankierrrot tekevät sukan varresta melko joustamattoman, mikä tarkoittaa sitä että sukat ovat hurjan istuvat mutta vaikeat pukea. Ja koska ne ovat vaikeat pukea, saan pitää ne itse, sillä lahjaksi en koskaan tarkoituksella anna vaikeita sukkia. Vaikka ne pysyvätkin hyvin jalassa.

Solmusukat

Joulukuiseen reissuun aloittamani sukat eivät juuri matkalla edenneet, mutta joulukiireiden hellitettyä ne  sitten valmistuivat välipäivinä.

Malli Knot Socks kirjasta Sock Knitting Master Class, suunnittelija Nancy Bush
Lanka Puffalanka
Menekki 86 g
Puikot KnitPro 2,25 mm

Huippusuunnittelijan sukkia on aina ilo neuloa, ja näidenkin valmistuttua tuli ihan ikävä kivaa mallia. Pitkästä aikaa puikoilla oli palmikon kääntöä sinne ja tänne ja kantapäänkin tein vaihteeksi ohjeen mukaan enkä omasta päästä ranskalaisena. Tällaisen kärjen neuloinkin varmaan ensimmäistä kertaa, se on kolmitahoinen nauhakavennus joka lopetettiin yhdeksän silmukan kiristämiseen. Varsin hyvin istuva tuli siitäkin.

Kuvaus osoittautui varsin hankalaksi kun yllättäen koko viikonloppuna ei näkynyt vilaustakaan teineistä.   Vähemmän kameraani käytellyt isäntämies katsoi suu auki hämmästyneenä kun sanelin ohjeita kuvan ottamiseksi. Hölmöimpänä piti komentoa mennä lattialle polvilleen, kaikkein notkeimmassa kunnossa kun ei tällä hetkellä ole. Saatiinpa sitten kuitenkin sukat ikuistettua hätäisesti valjenneessa keskipäivän valossa.

Siellä reissussa sitä valoa sitten piisasikin, juuri sopivassa mittakaavassa. Lämmitti ja helli vaan ei polttanut. Lämpötila vastasi Suomen kesän tyypillistä lämmintä päivää, hitusen vaille hellettä. Aurinko paistoi niin vinosta että valkonahkakin pärjäsi ilman suojakertoimia. Madeiralaiset kulkivat saappaissa ja toppatakeissa, mutta me turistit loikoilimme hotellin aurinkotuoleissa. Minun varpaani jäivätkin melko valkoisiksi, sillä britti- ja saksalaisturistien tapaan en usko ylenpalttisen rusketuksen tuovan mitään lisäarvoa elämään. Sen sijaan D-vitamiinia tykkään tankata mukavalla tavalla. Pari kirjaa sain löhöillessä ja lentokoneessa luettua, mutta puikkoihin en malttanut koskea kuin menomatkalla.

Pelkkää löhöilyä ei loma ollut, vaan myös liikuntaa. Tässä reippaillaan Rabacal-Risco -levadareitin sileimmällä osuudella kanervien alla. 12 ja 6 kilometrin mittaisten vaellusten lisäksi talsittiin Funchalin katuja kilometritolkulla joka päivä. Nyt reippailu jatkuu täällä kotosuomessa lumen ja pakkasen keskellä. Puikoilla on Potpourri Socks.

Ai niin, ne toiset raitasukat. Samoilla spekseillä kuin nämä, serkuksille. Valmistuivat viime tipassa ennen joulupukin tuloa.